loppuva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaaloppuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä loppua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loppuva | loppuvat |
| genetiivi | loppuvan | loppuvien (loppuvain) |
| partitiivi | loppuvaa | loppuvia |
| akkusatiivi | loppuva; loppuvan | loppuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loppuvassa | loppuvissa |
| elatiivi | loppuvasta | loppuvista |
| illatiivi | loppuvaan | loppuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loppuvalla | loppuvilla |
| ablatiivi | loppuvalta | loppuvilta |
| allatiivi | loppuvalle | loppuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loppuvana | loppuvina |
| translatiivi | loppuvaksi | loppuviksi |
| abessiivi | loppuvatta | loppuvitta |
| instruktiivi | – | loppuvin |
| komitatiivi | – | loppuvine |