Substantiivi

muokkaa

lorvailu (2)

  1. lorvaileminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlorʋɑi̯lu/
  • tavutus: lor‧vai‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lorvailu lorvailut
genetiivi lorvailun lorvailujen
lorvailuiden
lorvailuitten
partitiivi lorvailua lorvailuita
lorvailuja
akkusatiivi lorvailu;
lorvailun
lorvailut
sisäpaikallissijat
inessiivi lorvailussa lorvailuissa
elatiivi lorvailusta lorvailuista
illatiivi lorvailuun lorvailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lorvailulla lorvailuilla
ablatiivi lorvailulta lorvailuilta
allatiivi lorvailulle lorvailuille
muut sijamuodot
essiivi lorvailuna lorvailuina
translatiivi lorvailuksi lorvailuiksi
abessiivi lorvailutta lorvailuitta
instruktiivi lorvailuin
komitatiivi lorvailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lorvailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi lorvailla + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa