Substantiivi

muokkaa

lorvi (5)

  1. laiskuri[1]

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lorvi lorvit
genetiivi lorvin lorvien
(lorvein)
partitiivi lorvia lorveja
akkusatiivi lorvi;
lorvin
lorvit
sisäpaikallissijat
inessiivi lorvissa lorveissa
elatiivi lorvista lorveista
illatiivi lorviin lorveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lorvilla lorveilla
ablatiivi lorvilta lorveilta
allatiivi lorville lorveille
muut sijamuodot
essiivi lorvina lorveina
translatiivi lorviksi lorveiksi
abessiivi lorvitta lorveitta
instruktiivi lorvein
komitatiivi lorveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lorvi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Sana lienee alkuperältään deskriptiivinen. Se esiintyy ensi kertaa Gananderin sanakirjassa.[2]

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana lorvia.
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana lorvia.