lorviminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalorviminen (38)
- teonnimi verbistä lorvia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lorviminen | lorvimiset |
| genetiivi | lorvimisen | lorvimisten lorvimisien |
| partitiivi | lorvimista | lorvimisia |
| akkusatiivi | lorviminen; lorvimisen |
lorvimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lorvimisessa | lorvimisissa |
| elatiivi | lorvimisesta | lorvimisista |
| illatiivi | lorvimiseen | lorvimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lorvimisella | lorvimisilla |
| ablatiivi | lorvimiselta | lorvimisilta |
| allatiivi | lorvimiselle | lorvimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lorvimisena (lorvimisna) |
lorvimisina |
| translatiivi | lorvimiseksi | lorvimisiksi |
| abessiivi | lorvimisetta | lorvimisitta |
| instruktiivi | – | lorvimisin |
| komitatiivi | – | lorvimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lorvimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lorvimis- | |