Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

lotja (10)[1]

Katso artikkeli Lotja Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. matalasyväyksinen moottoriton puurunkoinen jokiliikenteen alus
    Lotjia kuljetettiin sauvomalla, rannalta vetäen, joskus soutaen, ne saatettiin varustaa purjeilla.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlot̪jɑ/
  • tavutus: lot‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lotja lotjat
genetiivi lotjan lotjien
(lotjain)
partitiivi lotjaa lotjia
akkusatiivi lotja;
lotjan
lotjat
sisäpaikallissijat
inessiivi lotjassa lotjissa
elatiivi lotjasta lotjista
illatiivi lotjaan lotjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lotjalla lotjilla
ablatiivi lotjalta lotjilta
allatiivi lotjalle lotjille
muut sijamuodot
essiivi lotjana lotjina
translatiivi lotjaksi lotjiksi
abessiivi lotjatta lotjitta
instruktiivi lotjin
komitatiivi lotjine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lotja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

slaavilainen laina[2]

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

moottorilotja

Aiheesta muualla muokkaa

  • lotja Kielitoimiston sanakirjassa
  • lotja Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.