louhe
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalouhe (48)
- louhittu kivi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlou̯heˣ/
- tavutus: lou‧he
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | louhe | louheet |
| genetiivi | louheen | louheiden louheitten |
| partitiivi | louhetta | louheita |
| akkusatiivi | louhe; louheen |
louheet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | louheessa | louheissa |
| elatiivi | louheesta | louheista |
| illatiivi | louheeseen | louheisiin louheihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | louheella | louheilla |
| ablatiivi | louheelta | louheilta |
| allatiivi | louheelle | louheille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | louheena | louheina |
| translatiivi | louheeksi | louheiksi |
| abessiivi | louheetta | louheitta |
| instruktiivi | – | louhein |
| komitatiivi | – | louheine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | louhee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
louhet- | |
Käännökset
muokkaa1. louhittu kivi
|
|
Aiheesta muualla
muokkaa- louhe Kielitoimiston sanakirjassa