louhe
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalouhe (48)
- louhittu kivi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlou̯heˣ/
- tavutus: lou‧he
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | louhe | louheet |
genetiivi | louheen | louheiden louheitten |
partitiivi | louhetta | louheita |
akkusatiivi | louhe; louheen |
louheet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | louheessa | louheissa |
elatiivi | louheesta | louheista |
illatiivi | louheeseen | louheisiin louheihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | louheella | louheilla |
ablatiivi | louheelta | louheilta |
allatiivi | louheelle | louheille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | louheena | louheina |
translatiivi | louheeksi | louheiksi |
abessiivi | louheetta | louheitta |
instruktiivi | – | louhein |
komitatiivi | – | louheine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | louhee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
louhet- |
Käännökset
muokkaa1. louhittu kivi
|
|
Aiheesta muualla
muokkaa- louhe Kielitoimiston sanakirjassa