loukkaantuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaloukkaantuminen (38)
- se, että joku loukkaantuu fyysisesti, vamman tuleminen
- Jalkapallo-ottelussa säästyttiin loukkaantumisilta.
- pahastuminen
- Minua ärsyttää ihmisten jatkuva loukkaantuminen pienistä asioista.
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | loukkaantuminen | loukkaantumiset |
genetiivi | loukkaantumisen | loukkaantumisten loukkaantumisien |
partitiivi | loukkaantumista | loukkaantumisia |
akkusatiivi | loukkaantuminen; loukkaantumisen |
loukkaantumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | loukkaantumisessa | loukkaantumisissa |
elatiivi | loukkaantumisesta | loukkaantumisista |
illatiivi | loukkaantumiseen | loukkaantumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | loukkaantumisella | loukkaantumisilla |
ablatiivi | loukkaantumiselta | loukkaantumisilta |
allatiivi | loukkaantumiselle | loukkaantumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | loukkaantumisena (loukkaantumisna) |
loukkaantumisina |
translatiivi | loukkaantumiseksi | loukkaantumisiksi |
abessiivi | loukkaantumisetta | loukkaantumisitta |
instruktiivi | – | loukkaantumisin |
komitatiivi | – | loukkaantumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | loukkaantumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
loukkaantumis- |
Etymologia
muokkaaverbi loukkaantua + johdin -minen
Käännökset
muokkaa1. fyysinen loukkaantuminen
|
Liittyvät sanat
muokkaaVerbi
muokkaaloukkaantuminen
- (taivutusmuoto) IV-infinitiivi verbistä loukkaantua