luennoiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaluennoiminen (38)
- teonnimi verbistä luennoida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | luennoiminen | luennoimiset |
genetiivi | luennoimisen | luennoimisten luennoimisien |
partitiivi | luennoimista | luennoimisia |
akkusatiivi | luennoiminen; luennoimisen |
luennoimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | luennoimisessa | luennoimisissa |
elatiivi | luennoimisesta | luennoimisista |
illatiivi | luennoimiseen | luennoimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | luennoimisella | luennoimisilla |
ablatiivi | luennoimiselta | luennoimisilta |
allatiivi | luennoimiselle | luennoimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | luennoimisena (luennoimisna) |
luennoimisina |
translatiivi | luennoimiseksi | luennoimisiksi |
abessiivi | luennoimisetta | luennoimisitta |
instruktiivi | – | luennoimisin |
komitatiivi | – | luennoimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | luennoimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
luennoimis- |