luistelu
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaaluistelu (2)
- liikunta- tai urheilumuoto, jossa luistellaan jään päällä luistimilla
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlui̯st̪elu/
- tavutus: luis‧te‧lu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luistelu | luistelut |
| genetiivi | luistelun | luistelujen luisteluiden luisteluitten |
| partitiivi | luistelua | luisteluita luisteluja |
| akkusatiivi | luistelu; luistelun |
luistelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luistelussa | luisteluissa |
| elatiivi | luistelusta | luisteluista |
| illatiivi | luisteluun | luisteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luistelulla | luisteluilla |
| ablatiivi | luistelulta | luisteluilta |
| allatiivi | luistelulle | luisteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luisteluna | luisteluina |
| translatiivi | luisteluksi | luisteluiksi |
| abessiivi | luistelutta | luisteluitta |
| instruktiivi | – | luisteluin |
| komitatiivi | – | luisteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | luistelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaverbistä luistella
Käännökset
muokkaa1. liikuntamuoto
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- luistelu Kielitoimiston sanakirjassa