luisu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
luisu (1)
Adjektiivi muokkaa
luisu (1) (komparatiivi luisumpi, superlatiivi luisuin) (taivutus [luo])
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈlui̯su/
- tavutus: lui‧su
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luisu | luisut |
| genetiivi | luisun | luisujen |
| partitiivi | luisua | luisuja |
| akkusatiivi | luisu; luisun |
luisut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luisussa | luisuissa |
| elatiivi | luisusta | luisuista |
| illatiivi | luisuun | luisuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luisulla | luisuilla |
| ablatiivi | luisulta | luisuilta |
| allatiivi | luisulle | luisuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luisuna | luisuina |
| translatiivi | luisuksi | luisuiksi |
| abessiivi | luisutta | luisuitta |
| instruktiivi | – | luisuin |
| komitatiivi | – | luisuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | luisu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- luisu Kielitoimiston sanakirjassa