lujentuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalujentuminen (38)
- teonnimi verbistä lujentua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lujentuminen | lujentumiset |
| genetiivi | lujentumisen | lujentumisten lujentumisien |
| partitiivi | lujentumista | lujentumisia |
| akkusatiivi | lujentuminen; lujentumisen |
lujentumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lujentumisessa | lujentumisissa |
| elatiivi | lujentumisesta | lujentumisista |
| illatiivi | lujentumiseen | lujentumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lujentumisella | lujentumisilla |
| ablatiivi | lujentumiselta | lujentumisilta |
| allatiivi | lujentumiselle | lujentumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lujentumisena (lujentumisna) |
lujentumisina |
| translatiivi | lujentumiseksi | lujentumisiksi |
| abessiivi | lujentumisetta | lujentumisitta |
| instruktiivi | – | lujentumisin |
| komitatiivi | – | lujentumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lujentumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lujentumis- | |