Substantiivi

muokkaa

lumikuuro (1)[1]

  1. lumisade(kuuro)
    Lumikuuroja on odotettavissa Itä-Suomessa.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlumiˌkuːro/
  • tavutus: lu‧mi‧kuu‧ro

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lumikuuro lumikuurot
genetiivi lumikuuron lumikuurojen
partitiivi lumikuuroa lumikuuroja
akkusatiivi lumikuuro;
lumikuuron
lumikuurot
sisäpaikallissijat
inessiivi lumikuurossa lumikuuroissa
elatiivi lumikuurosta lumikuuroista
illatiivi lumikuuroon lumikuuroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lumikuurolla lumikuuroilla
ablatiivi lumikuurolta lumikuuroilta
allatiivi lumikuurolle lumikuuroille
muut sijamuodot
essiivi lumikuurona lumikuuroina
translatiivi lumikuuroksi lumikuuroiksi
abessiivi lumikuurotta lumikuuroitta
instruktiivi lumikuuroin
komitatiivi lumikuuroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lumikuuro-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1