lunttaava
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaalunttaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä luntata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lunttaava | lunttaavat |
| genetiivi | lunttaavan | lunttaavien (lunttaavain) |
| partitiivi | lunttaavaa | lunttaavia |
| akkusatiivi | lunttaava; lunttaavan | lunttaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lunttaavassa | lunttaavissa |
| elatiivi | lunttaavasta | lunttaavista |
| illatiivi | lunttaavaan | lunttaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lunttaavalla | lunttaavilla |
| ablatiivi | lunttaavalta | lunttaavilta |
| allatiivi | lunttaavalle | lunttaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lunttaavana | lunttaavina |
| translatiivi | lunttaavaksi | lunttaaviksi |
| abessiivi | lunttaavatta | lunttaavitta |
| instruktiivi | – | lunttaavin |
| komitatiivi | – | lunttaavine |