Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

luontevuus (40)

  1. se, että on luonteva

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈluo̯nt̪eʋuːs/
  • tavutus: luon‧te‧vuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luontevuus luontevuudet
genetiivi luontevuuden luontevuuksien
partitiivi luontevuutta luontevuuksia
akkusatiivi luontevuus;
luontevuuden
luontevuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi luontevuudessa luontevuuksissa
elatiivi luontevuudesta luontevuuksista
illatiivi luontevuuteen luontevuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi luontevuudella luontevuuksilla
ablatiivi luontevuudelta luontevuuksilta
allatiivi luontevuudelle luontevuuksille
muut sijamuodot
essiivi luontevuutena luontevuuksina
translatiivi luontevuudeksi luontevuuksiksi
abessiivi luontevuudetta luontevuuksitta
instruktiivi luontevuuksin
komitatiivi luontevuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo luontevuude-
vahva vartalo luontevuute-
konsonantti-
vartalo
luontevuut-

Etymologia muokkaa

sanan luonteva vartalosta luontev- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa