luopuva
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
luopuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä luopua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luopuva | luopuvat |
| genetiivi | luopuvan | luopuvien (luopuvain) |
| partitiivi | luopuvaa | luopuvia |
| akkusatiivi | luopuva; luopuvan | luopuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luopuvassa | luopuvissa |
| elatiivi | luopuvasta | luopuvista |
| illatiivi | luopuvaan | luopuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luopuvalla | luopuvilla |
| ablatiivi | luopuvalta | luopuvilta |
| allatiivi | luopuvalle | luopuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luopuvana | luopuvina |
| translatiivi | luopuvaksi | luopuviksi |
| abessiivi | luopuvatta | luopuvitta |
| instruktiivi | – | luopuvin |
| komitatiivi | – | luopuvine |