luotottaja

Suomi

Substantiivi

luotottaja (10)

taho, joka luotottaa

Ääntäminen

IPA: /ˈluo̯t̪ot̪ˌt̪ɑjɑ/
tavutus: luo‧tot‧ta‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	luotottaja	luotottajat
genetiivi	luotottajan	luotottajien (luotottajain)
partitiivi	luotottajaa	luotottajia
akkusatiivi	luotottaja; luotottajan	luotottajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	luotottajassa	luotottajissa
elatiivi	luotottajasta	luotottajista
illatiivi	luotottajaan	luotottajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	luotottajalla	luotottajilla
ablatiivi	luotottajalta	luotottajilta
allatiivi	luotottajalle	luotottajille
muut sijamuodot
essiivi	luotottajana	luotottajina
translatiivi	luotottajaksi	luotottajiksi
abessiivi	luotottajatta	luotottajitta
instruktiivi	–	luotottajin
komitatiivi	–	luotottajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	luotottaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. taho, joka luotottaa

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Aiheesta muualla

luotottaja Kielitoimiston sanakirjassa