Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

luotottaja (10)

  1. taho, joka luotottaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈluo̯t̪ot̪ˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: luo‧tot‧ta‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luotottaja luotottajat
genetiivi luotottajan luotottajien
(luotottajain)
partitiivi luotottajaa luotottajia
akkusatiivi luotottaja;
luotottajan
luotottajat
sisäpaikallissijat
inessiivi luotottajassa luotottajissa
elatiivi luotottajasta luotottajista
illatiivi luotottajaan luotottajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi luotottajalla luotottajilla
ablatiivi luotottajalta luotottajilta
allatiivi luotottajalle luotottajille
muut sijamuodot
essiivi luotottajana luotottajina
translatiivi luotottajaksi luotottajiksi
abessiivi luotottajatta luotottajitta
instruktiivi luotottajin
komitatiivi luotottajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo luotottaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa