luototus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaluototus (39)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈluo̯t̪ot̪us/
- tavutus: luo‧to‧tus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | luototus | luototukset |
genetiivi | luototuksen | luototusten luototuksien |
partitiivi | luototusta | luototuksia |
akkusatiivi | luototus; luototuksen |
luototukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | luototuksessa | luototuksissa |
elatiivi | luototuksesta | luototuksista |
illatiivi | luototukseen | luototuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | luototuksella | luototuksilla |
ablatiivi | luototukselta | luototuksilta |
allatiivi | luototukselle | luototuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | luototuksena | luototuksina |
translatiivi | luototukseksi | luototuksiksi |
abessiivi | luototuksetta | luototuksitta |
instruktiivi | – | luototuksin |
komitatiivi | – | luototuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | luototukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
luototus- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. luotottaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
muokkaa- luototus Kielitoimiston sanakirjassa