Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

luototus (39)

  1. luotottaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈluo̯t̪ot̪us/
  • tavutus: luo‧to‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luototus luototukset
genetiivi luototuksen luototusten
luototuksien
partitiivi luototusta luototuksia
akkusatiivi luototus;
luototuksen
luototukset
sisäpaikallissijat
inessiivi luototuksessa luototuksissa
elatiivi luototuksesta luototuksista
illatiivi luototukseen luototuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi luototuksella luototuksilla
ablatiivi luototukselta luototuksilta
allatiivi luototukselle luototuksille
muut sijamuodot
essiivi luototuksena luototuksina
translatiivi luototukseksi luototuksiksi
abessiivi luototuksetta luototuksitta
instruktiivi luototuksin
komitatiivi luototuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo luototukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
luototus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä luotottaa (luotot- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa