Substantiivi

muokkaa

luotsi (5)[1]

Katso artikkeli Luotsi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. (merenkulku) merikapteenin tutkinnon suorittanut henkilö, joka ohjaa ja opastaa aluksia vaikeakulkuisten ja vaarallisten väylien läpi
    Perämies käänteli ruoria luotsin opastuksen mukaisesti.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈluo̯t̪si/
  • tavutus: luot‧si

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luotsi luotsit
genetiivi luotsin luotsien
(luotsein)
partitiivi luotsia luotseja
akkusatiivi luotsi;
luotsin
luotsit
sisäpaikallissijat
inessiivi luotsissa luotseissa
elatiivi luotsista luotseista
illatiivi luotsiin luotseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi luotsilla luotseilla
ablatiivi luotsilta luotseilta
allatiivi luotsille luotseille
muut sijamuodot
essiivi luotsina luotseina
translatiivi luotsiksi luotseiksi
abessiivi luotsitta luotseitta
instruktiivi luotsein
komitatiivi luotseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo luotsi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kanavaluotsi, linjaluotsi, luotsialus, luotsiasema, luotsikopteri, luotsivanhin, luotsivene, satamaluotsi

Anagrammit
muokkaa

liotus, loitsu, luisto

Aiheesta muualla

muokkaa
  • luotsi Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5