luottelu

Suomi

Substantiivi

luottelu (2)

luotteleminen

Ääntäminen

IPA: /ˈluo̯t̪ːelu/
tavutus: luot‧te‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	luottelu	luottelut
genetiivi	luottelun	luottelujen luotteluiden luotteluitten
partitiivi	luottelua	luotteluita luotteluja
akkusatiivi	luottelu; luottelun	luottelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	luottelussa	luotteluissa
elatiivi	luottelusta	luotteluista
illatiivi	luotteluun	luotteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	luottelulla	luotteluilla
ablatiivi	luottelulta	luotteluilta
allatiivi	luottelulle	luotteluille
muut sijamuodot
essiivi	luotteluna	luotteluina
translatiivi	luotteluksi	luotteluiksi
abessiivi	luottelutta	luotteluitta
instruktiivi	–	luotteluin
komitatiivi	–	luotteluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	luottelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi luotella ((vahva) vokaalivartalo luottel|e-) + johdin -u

Käännökset

1. luotteleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

luottelu Kielitoimiston sanakirjassa