luoviminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaluoviminen (38)
- teonnimi verbistä luovia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luoviminen | luovimiset |
| genetiivi | luovimisen | luovimisten luovimisien |
| partitiivi | luovimista | luovimisia |
| akkusatiivi | luoviminen; luovimisen |
luovimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luovimisessa | luovimisissa |
| elatiivi | luovimisesta | luovimisista |
| illatiivi | luovimiseen | luovimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luovimisella | luovimisilla |
| ablatiivi | luovimiselta | luovimisilta |
| allatiivi | luovimiselle | luovimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luovimisena (luovimisna) |
luovimisina |
| translatiivi | luovimiseksi | luovimisiksi |
| abessiivi | luovimisetta | luovimisitta |
| instruktiivi | – | luovimisin |
| komitatiivi | – | luovimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | luovimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
luovimis- | |