lusiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalusiminen (38)
- teonnimi verbistä lusia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lusiminen | lusimiset |
| genetiivi | lusimisen | lusimisten lusimisien |
| partitiivi | lusimista | lusimisia |
| akkusatiivi | lusiminen; lusimisen |
lusimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lusimisessa | lusimisissa |
| elatiivi | lusimisesta | lusimisista |
| illatiivi | lusimiseen | lusimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lusimisella | lusimisilla |
| ablatiivi | lusimiselta | lusimisilta |
| allatiivi | lusimiselle | lusimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lusimisena (lusimisna) |
lusimisina |
| translatiivi | lusimiseksi | lusimisiksi |
| abessiivi | lusimisetta | lusimisitta |
| instruktiivi | – | lusimisin |
| komitatiivi | – | lusimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lusimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lusimis- | |