luuleva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaaluuleva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä luulla
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luuleva | luulevat |
| genetiivi | luulevan | luulevien (luulevain) |
| partitiivi | luulevaa | luulevia |
| akkusatiivi | luuleva; luulevan |
luulevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luulevassa | luulevissa |
| elatiivi | luulevasta | luulevista |
| illatiivi | luulevaan | luuleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luulevalla | luulevilla |
| ablatiivi | luulevalta | luulevilta |
| allatiivi | luulevalle | luuleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luulevana | luulevina |
| translatiivi | luulevaksi | luuleviksi |
| abessiivi | luulevatta | luulevitta |
| instruktiivi | – | luulevin |
| komitatiivi | – | luulevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | luuleva- | |
| vahva vartalo | luuleva- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |