luusua
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (murteellinen, Lappi) järvestä alkava vuonomainen alkunielu, joenniska
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luusua | luusuat |
| genetiivi | luusuan | luusuoiden luusuoitten (luusuain) |
| partitiivi | luusuaa | luusuoita |
| akkusatiivi | luusua; luusuan |
luusuat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luusuassa | luusuoissa |
| elatiivi | luusuasta | luusuoista |
| illatiivi | luusuaan | luusuoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luusualla | luusuoilla |
| ablatiivi | luusualta | luusuoilta |
| allatiivi | luusualle | luusuoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luusuana | luusuoina |
| translatiivi | luusuaksi | luusuoiksi |
| abessiivi | luusuatta | luusuoitta |
| instruktiivi | – | luusuoin |
| komitatiivi | – | luusuoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | luusua- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
saamelainen laina[2]
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ ”luusua”. Kielitoimiston sanakirja. 2014. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. URN:NBN:fi:kotus-201433, ISSN 2323-3370. Verkkojulkaisu HTML. Päivitettävä julkaisu.
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 380. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.