luutiva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaaluutiva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä luutia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luutiva | luutivat |
| genetiivi | luutivan | luutivien (luutivain) |
| partitiivi | luutivaa | luutivia |
| akkusatiivi | luutiva; luutivan | luutivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luutivassa | luutivissa |
| elatiivi | luutivasta | luutivista |
| illatiivi | luutivaan | luutiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luutivalla | luutivilla |
| ablatiivi | luutivalta | luutivilta |
| allatiivi | luutivalle | luutiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luutivana | luutivina |
| translatiivi | luutivaksi | luutiviksi |
| abessiivi | luutivatta | luutivitta |
| instruktiivi | – | luutivin |
| komitatiivi | – | luutivine |