luutnantti
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (sodankäynti) vänrikin ja yliluutnantin arvojen väliin sijoittuva sotilasarvo; sellaisen arvon haltija
- Reservin luutnantiksi voi päästä saamalla ylennyksen suorittamalla ensin reserviupseerikoulun varusmiesaikana.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈluːt̪nɑnt̪ːi/
- tavutus: luut‧nant‧ti
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luutnantti | luutnantit |
| genetiivi | luutnantin | luutnanttien (luutnanttein) |
| partitiivi | luutnanttia | luutnantteja |
| akkusatiivi | luutnantti; luutnantin |
luutnantit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luutnantissa | luutnanteissa |
| elatiivi | luutnantista | luutnanteista |
| illatiivi | luutnanttiin | luutnantteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luutnantilla | luutnanteilla |
| ablatiivi | luutnantilta | luutnanteilta |
| allatiivi | luutnantille | luutnanteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luutnanttina | luutnantteina |
| translatiivi | luutnantiksi | luutnanteiksi |
| abessiivi | luutnantitta | luutnanteitta |
| instruktiivi | – | luutnantein |
| komitatiivi | – | luutnantteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | luutnanti- | |
| vahva vartalo | luutnantti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
< ruotsi < ranska[2]
Käännökset muokkaa
1. vänrikin ja yliluutnantin arvojen väliin sijoittuva sotilasarvo; sellaisen arvon haltija
|
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
- (arkikieltä) luti
Yhdyssanat muokkaa
aliluutnantti, everstiluutnantti, kapteeniluutnantti, kenraaliluutnantti, yliluutnantti
Aiheesta muualla muokkaa
- luutnantti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.