luvannut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä luvata

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luvannut luvanneet
genetiivi luvanneen luvanneiden
luvanneitten
partitiivi luvannutta luvanneita
akkusatiivi luvannut; luvanneen luvanneet
sisäpaikallissijat
inessiivi luvanneessa luvanneissa
elatiivi luvanneesta luvanneista
illatiivi luvanneeseen luvanneisiin
luvanneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi luvanneella luvanneilla
ablatiivi luvanneelta luvanneilta
allatiivi luvanneelle luvanneille
muut sijamuodot
essiivi luvanneena luvanneina
translatiivi luvanneeksi luvanneiksi
abessiivi luvanneetta luvanneitta
instruktiivi luvannein
komitatiivi luvanneine