Substantiivi

muokkaa

luvattomuus (40)

  1. se, että on luvaton

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈluʋɑt̪ˌt̪omuːs/
  • tavutus: lu‧vat‧to‧muus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luvattomuus luvattomuudet
genetiivi luvattomuuden luvattomuuksien
partitiivi luvattomuutta luvattomuuksia
akkusatiivi luvattomuus;
luvattomuuden
luvattomuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi luvattomuudessa luvattomuuksissa
elatiivi luvattomuudesta luvattomuuksista
illatiivi luvattomuuteen luvattomuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi luvattomuudella luvattomuuksilla
ablatiivi luvattomuudelta luvattomuuksilta
allatiivi luvattomuudelle luvattomuuksille
muut sijamuodot
essiivi luvattomuutena luvattomuuksina
translatiivi luvattomuudeksi luvattomuuksiksi
abessiivi luvattomuudetta luvattomuuksitta
instruktiivi luvattomuuksin
komitatiivi luvattomuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo luvattomuude-
vahva vartalo luvattomuute-
konsonantti-
vartalo
luvattomuut-

Etymologia

muokkaa

sanan luvaton vartalosta luvattom- ja suffiksista -uus

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa