määritteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamääritteleminen (38)
- teonnimi verbistä määritellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | määritteleminen | määrittelemiset |
genetiivi | määrittelemisen | määrittelemisten määrittelemisien |
partitiivi | määrittelemistä | määrittelemisiä |
akkusatiivi | määritteleminen; määrittelemisen |
määrittelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | määrittelemisessä | määrittelemisissä |
elatiivi | määrittelemisestä | määrittelemisistä |
illatiivi | määrittelemiseen | määrittelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | määrittelemisellä | määrittelemisillä |
ablatiivi | määrittelemiseltä | määrittelemisiltä |
allatiivi | määrittelemiselle | määrittelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | määrittelemisenä (määrittelemisnä) |
määrittelemisinä |
translatiivi | määrittelemiseksi | määrittelemisiksi |
abessiivi | määrittelemisettä | määrittelemisittä |
instruktiivi | – | määrittelemisin |
komitatiivi | – | määrittelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | määrittelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
määrittelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi määritellä + johdin -minen