Substantiivi

muokkaa

määrly (1)[1]

  1. (murteellinen) määly, sinkilä; kaksipäinen naula, joka on taitettu U-muotoon

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmæːrly/
  • tavutus: määr‧ly

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi määrly määrlyt
genetiivi määrlyn määrlyjen
partitiivi määrlyä määrlyjä
akkusatiivi määrly;
määrlyn
määrlyt
sisäpaikallissijat
inessiivi määrlyssä määrlyissä
elatiivi määrlystä määrlyistä
illatiivi määrlyyn määrlyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi määrlyllä määrlyillä
ablatiivi määrlyltä määrlyiltä
allatiivi määrlylle määrlyille
muut sijamuodot
essiivi määrlynä määrlyinä
translatiivi määrlyksi määrlyiksi
abessiivi määrlyttä määrlyittä
instruktiivi määrlyin
komitatiivi määrlyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo määrly-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1