Adjektiivi

muokkaa

märehtivä

  1. sellainen, joka märehtii
    Märehtivät lehmät makailevat laitumella.

Käännökset

muokkaa


Etymologia

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

märehtivä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä märehtiä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi märehtivä märehtivät
genetiivi märehtivän märehtivien
(märehtiväin)
partitiivi märehtivää märehtiviä
akkusatiivi märehtivä; märehtivän märehtivät
sisäpaikallissijat
inessiivi märehtivässä märehtivissä
elatiivi märehtivästä märehtivistä
illatiivi märehtivään märehtiviin
ulkopaikallissijat
adessiivi märehtivällä märehtivillä
ablatiivi märehtivältä märehtiviltä
allatiivi märehtivälle märehtiville
muut sijamuodot
essiivi märehtivänä märehtivinä
translatiivi märehtiväksi märehtiviksi
abessiivi märehtivättä märehtivittä
instruktiivi märehtivin
komitatiivi märehtivine