mööpeli
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (vanhahtava, puhekieltä) huonekalu
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmøːpeli/
- tavutus: möö‧pe‧li
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | mööpeli | mööpelit |
genetiivi | mööpelin | mööpelien mööpeleiden mööpeleitten |
partitiivi | mööpeliä | mööpeleitä mööpelejä |
akkusatiivi | mööpeli; mööpelin |
mööpelit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | mööpelissä | mööpeleissä |
elatiivi | mööpelistä | mööpeleistä |
illatiivi | mööpeliin | mööpeleihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | mööpelillä | mööpeleillä |
ablatiivi | mööpeliltä | mööpeleiltä |
allatiivi | mööpelille | mööpeleille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | mööpelinä | mööpeleinä |
translatiivi | mööpeliksi | mööpeleiksi |
abessiivi | mööpelittä | mööpeleittä |
instruktiivi | – | mööpelein |
komitatiivi | – | mööpeleine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | mööpeli- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaa- svetisismi sanasta möbel
Aiheesta muualla
muokkaa- mööpeli Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6