möksö

Suomi

Substantiivi

möksö (1)

(arkikieltä, hellittelevä) möksöttävä henkilö
Älä nyt ole tollanen möksö!

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	möksö	möksöt
genetiivi	möksön	möksöjen
partitiivi	möksöä	möksöjä
akkusatiivi	möksö; möksön	möksöt
sisäpaikallissijat
inessiivi	möksössä	möksöissä
elatiivi	möksöstä	möksöistä
illatiivi	möksöön	möksöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	möksöllä	möksöillä
ablatiivi	möksöltä	möksöiltä
allatiivi	möksölle	möksöille
muut sijamuodot
essiivi	möksönä	möksöinä
translatiivi	möksöksi	möksöiksi
abessiivi	möksöttä	möksöittä
instruktiivi	–	möksöin
komitatiivi	–	möksöine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	möksö-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

oletettavasti takaperoisjohdos sanasta möksöttää

Käännökset

1. hellittelevä: möksöttävä henkilö

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.