Katso myös: monja
Wikipedia
Katso artikkeli Mönjä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

mönjä (10)

  1. (kemia) kirkkaanpunaisena väriaineena käytetty lyijyoksidi, lyijyorthoplumbaatti Pb3O4
  2. (arkikieltä) epämääräinen tahmea aine

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmønjæ/
  • tavutus: mön‧jä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mönjä mönjät
genetiivi mönjän mönjien
(mönjäin)
partitiivi mönjää mönjiä
akkusatiivi mönjä;
mönjän
mönjät
sisäpaikallissijat
inessiivi mönjässä mönjissä
elatiivi mönjästä mönjistä
illatiivi mönjään mönjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mönjällä mönjillä
ablatiivi mönjältä mönjiltä
allatiivi mönjälle mönjille
muut sijamuodot
essiivi mönjänä mönjinä
translatiivi mönjäksi mönjiksi
abessiivi mönjättä mönjittä
instruktiivi mönjin
komitatiivi mönjine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo mönjä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • mönjä Kielitoimiston sanakirjassa