mönjääminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamönjääminen (38)
- teonnimi verbistä mönjätä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mönjääminen | mönjäämiset |
| genetiivi | mönjäämisen | mönjäämisten mönjäämisien |
| partitiivi | mönjäämistä | mönjäämisiä |
| akkusatiivi | mönjääminen; mönjäämisen |
mönjäämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mönjäämisessä | mönjäämisissä |
| elatiivi | mönjäämisestä | mönjäämisistä |
| illatiivi | mönjäämiseen | mönjäämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mönjäämisellä | mönjäämisillä |
| ablatiivi | mönjäämiseltä | mönjäämisiltä |
| allatiivi | mönjäämiselle | mönjäämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mönjäämisenä (mönjäämisnä) |
mönjäämisinä |
| translatiivi | mönjäämiseksi | mönjäämisiksi |
| abessiivi | mönjäämisettä | mönjäämisittä |
| instruktiivi | – | mönjäämisin |
| komitatiivi | – | mönjäämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mönjäämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
mönjäämis- | |