Substantiivi

muokkaa

möyrintä (9-J)

  1. möyriminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmøy̯rint̪æ/
  • tavutus: möy‧rin‧tä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi möyrintä möyrinnät
genetiivi möyrinnän möyrintöjen
(möyrintäin)
partitiivi möyrintää möyrintöjä
akkusatiivi möyrintä;
möyrinnän
möyrinnät
sisäpaikallissijat
inessiivi möyrinnässä möyrinnöissä
elatiivi möyrinnästä möyrinnöistä
illatiivi möyrintään möyrintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi möyrinnällä möyrinnöillä
ablatiivi möyrinnältä möyrinnöiltä
allatiivi möyrinnälle möyrinnöille
muut sijamuodot
essiivi möyrintänä möyrintöinä
translatiivi möyrinnäksi möyrinnöiksi
abessiivi möyrinnättä möyrinnöittä
instruktiivi möyrinnöin
komitatiivi möyrintöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo möyrinnä-
vahva vartalo möyrintä-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa