maatiainen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamaatiainen (38)
- perinteinen, pitkälle jalostamaton kasvilaji(ke) tai kotieläinrotu; edellisten yksilö
- (puhekieltä) maaseudulla asuva henkilö, erityisesti maanviljelijä
- (puhekieltä) maanpintaa pitkin kulkeva pallo, maannuoliainen
- Käpyahon tulinen maatiainen epäsuoran vaparin jälkeen löysi tiensä muurin läpi ja verkon perukoille.(moro.aamulehti.fi)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmɑːt̪iˌɑi̯nen/
- tavutus: maa‧ti‧ai‧nen
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | maatiainen | maatiaiset |
| genetiivi | maatiaisen | maatiaisten maatiaisien |
| partitiivi | maatiaista | maatiaisia |
| akkusatiivi | maatiainen; maatiaisen |
maatiaiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | maatiaisessa | maatiaisissa |
| elatiivi | maatiaisesta | maatiaisista |
| illatiivi | maatiaiseen | maatiaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | maatiaisella | maatiaisilla |
| ablatiivi | maatiaiselta | maatiaisilta |
| allatiivi | maatiaiselle | maatiaisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | maatiaisena (maatiaisna) |
maatiaisina |
| translatiivi | maatiaiseksi | maatiaisiksi |
| abessiivi | maatiaisetta | maatiaisitta |
| instruktiivi | – | maatiaisin |
| komitatiivi | – | maatiaisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | maatiaise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
maatiais- | |
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: maatiaismainen
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- maatiainen Kielitoimiston sanakirjassa