magnetar
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
magnetar (5)
- sellainen neutronitähti tai pulsari, jolla on erittäin voimakas magneettikenttä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmɑgnet̪ɑr/ tai /ˈmɑŋnet̪ɑr/
- tavutus: mag‧ne‧tar
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | magnetar | magnetarit |
| genetiivi | magnetarin | magnetarien (magnetarein) |
| partitiivi | magnetaria | magnetareja |
| akkusatiivi | magnetar; magnetarin |
magnetarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | magnetarissa | magnetareissa |
| elatiivi | magnetarista | magnetareista |
| illatiivi | magnetariin | magnetareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | magnetarilla | magnetareilla |
| ablatiivi | magnetarilta | magnetareilta |
| allatiivi | magnetarille | magnetareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | magnetarina | magnetareina |
| translatiivi | magnetariksi | magnetareiksi |
| abessiivi | magnetaritta | magnetareitta |
| instruktiivi | – | magnetarein |
| komitatiivi | – | magnetareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | magnetari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
- suoralaina englannista
Käännökset muokkaa
Englanti muokkaa
Substantiivi muokkaa
magnetar (monikko magnetars)
Etymologia muokkaa
Italia muokkaa
Substantiivi muokkaa
magnetar f.
Norja (bokmål) muokkaa
Substantiivi muokkaa
magnetar m.
Norja (nynorsk) muokkaa
Substantiivi muokkaa
magnetar m.
Substantiivi muokkaa
magnetar
- (taivutusmuoto) monikon epämääräinen muoto sanasta magnet
Ruotsi muokkaa
Substantiivi muokkaa
magnetar yl. (3) (yks. määr. magnetaren[luo], mon. epämäär. magnetarer[luo], mon. määr. magnetarerna[luo])
Tanska muokkaa
Substantiivi muokkaa
magnetar yl.
Turkki muokkaa
Substantiivi muokkaa
magnetar