magnetar
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamagnetar (5)
- sellainen neutronitähti tai pulsari, jolla on erittäin voimakas magneettikenttä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmɑgnet̪ɑr/ tai /ˈmɑŋnet̪ɑr/
- tavutus: mag‧ne‧tar
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | magnetar | magnetarit |
| genetiivi | magnetarin | magnetarien (magnetarein) |
| partitiivi | magnetaria | magnetareja |
| akkusatiivi | magnetar; magnetarin |
magnetarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | magnetarissa | magnetareissa |
| elatiivi | magnetarista | magnetareista |
| illatiivi | magnetariin | magnetareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | magnetarilla | magnetareilla |
| ablatiivi | magnetarilta | magnetareilta |
| allatiivi | magnetarille | magnetareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | magnetarina | magnetareina |
| translatiivi | magnetariksi | magnetareiksi |
| abessiivi | magnetaritta | magnetareitta |
| instruktiivi | – | magnetarein |
| komitatiivi | – | magnetareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | magnetari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- suoralaina englannista
Käännökset
muokkaaEnglanti
muokkaaSubstantiivi
muokkaamagnetar (monikko magnetars)
Etymologia
muokkaaItalia
muokkaaSubstantiivi
muokkaamagnetar f.
Norja (bokmål)
muokkaaSubstantiivi
muokkaamagnetar m.
Norja (nynorsk)
muokkaaSubstantiivi
muokkaamagnetar m.
Substantiivi
muokkaamagnetar
- (taivutusmuoto) monikon epämääräinen muoto sanasta magnet
Ruotsi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamagnetar yl. (3) (yks. määr. magnetaren[luo], mon. epämäär. magnetarer[luo], mon. määr. magnetarerna[luo])
Tanska
muokkaaSubstantiivi
muokkaamagnetar yl.
Turkki
muokkaaSubstantiivi
muokkaamagnetar