magnetismi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamagnetismi (5)
- (fysiikka) kappaleiden välistä vetovoimaa ilmentävien fysikaalisten ilmiöiden joukko
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmɑŋneˌt̪ismi/ tai /ˈmɑgneˌt̪ismi/
- tavutus: mag‧ne‧tis‧mi
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | magnetismi | – |
| genetiivi | magnetismin | – |
| partitiivi | magnetismia | – |
| akkusatiivi | magnetismi; magnetismin |
– |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | magnetismissa | – |
| elatiivi | magnetismista | – |
| illatiivi | magnetismiin | – |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | magnetismilla | – |
| ablatiivi | magnetismilta | – |
| allatiivi | magnetismille | – |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | magnetismina | – |
| translatiivi | magnetismiksi | – |
| abessiivi | magnetismitta | – |
| instruktiivi | – | – |
| komitatiivi | – | magnetismeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | magnetismi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat ja sanaliitot
muokkaaanimaalinen magnetismi, ferromagnetismi, maamagnetismi, sähkömagnetismi
Aiheesta muualla
muokkaa- magnetismi Kielitoimiston sanakirjassa