Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

maina (9)

  1. (lähinnä monikossa) mainojen suvun (Acridotheres) laji tai yksilö

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi maina mainat
genetiivi mainan mainojen
(mainain)
partitiivi mainaa mainoja
akkusatiivi maina;
mainan
mainat
sisäpaikallissijat
inessiivi mainassa mainoissa
elatiivi mainasta mainoista
illatiivi mainaan mainoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mainalla mainoilla
ablatiivi mainalta mainoilta
allatiivi mainalle mainoille
muut sijamuodot
essiivi mainana mainoina
translatiivi mainaksi mainoiksi
abessiivi mainatta mainoitta
instruktiivi mainoin
komitatiivi mainoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo maina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

celebesinmaina, intianmaina, jaavanmaina, kultamaina, kultanaamamaina, kultapäämaina, pihamaina, pitkäpyrstömaina, pyhämaina, riisimaina, sepelmaina, srilankanmaina, töyhtömaina, viidakkomaina

Substantiivi muokkaa

maina

  1. (taivutusmuoto) monikon essiivimuoto sanasta maa

Pukapuka muokkaa

Substantiivi muokkaa

maina

  1. kuu