maina

Suomi

Substantiivi

maina (9)

(lähinnä monikossa) mainojen suvun (Acridotheres) laji tai yksilö

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	maina	mainat
genetiivi	mainan	mainojen (mainain)
partitiivi	mainaa	mainoja
akkusatiivi	maina; mainan	mainat
sisäpaikallissijat
inessiivi	mainassa	mainoissa
elatiivi	mainasta	mainoista
illatiivi	mainaan	mainoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	mainalla	mainoilla
ablatiivi	mainalta	mainoilta
allatiivi	mainalle	mainoille
muut sijamuodot
essiivi	mainana	mainoina
translatiivi	mainaksi	mainoiksi
abessiivi	mainatta	mainoitta
instruktiivi	–	mainoin
komitatiivi	–	mainoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	maina-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

2. Acridotheres-suvun lintu

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

celebesinmaina, intianmaina, jaavanmaina, kultamaina, kultanaamamaina, kultapäämaina, pihamaina, pitkäpyrstömaina, pyhämaina, riisimaina, sepelmaina, srilankanmaina, töyhtömaina, viidakkomaina

Substantiivi

maina

(taivutusmuoto) monikon essiivimuoto sanasta maa

Pukapuka

Substantiivi

maina

kuu