maineikkuus

Suomi

Substantiivi

maineikkuus (40)

se, että on maineikas

Ääntäminen

IPA: /ˈmɑi̯nei̯kːuːs/
tavutus: mai‧neik‧kuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	maineikkuus	maineikkuudet
genetiivi	maineikkuuden	maineikkuuksien
partitiivi	maineikkuutta	maineikkuuksia
akkusatiivi	maineikkuus; maineikkuuden	maineikkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	maineikkuudessa	maineikkuuksissa
elatiivi	maineikkuudesta	maineikkuuksista
illatiivi	maineikkuuteen	maineikkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	maineikkuudella	maineikkuuksilla
ablatiivi	maineikkuudelta	maineikkuuksilta
allatiivi	maineikkuudelle	maineikkuuksille
muut sijamuodot
essiivi	maineikkuutena	maineikkuuksina
translatiivi	maineikkuudeksi	maineikkuuksiksi
abessiivi	maineikkuudetta	maineikkuuksitta
instruktiivi	–	maineikkuuksin
komitatiivi	–	maineikkuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	maineikkuude-
vahva vartalo	maineikkuute-
konsonantti- vartalo	maineikkuut-

Etymologia

sanan maineikas vartalosta maineikk- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on maineikas

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

maineikkuus Kielitoimiston sanakirjassa