SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

maininki (5-G)

  1. (ilmatiede) tuulen nostama usein yksinäinen aalto, joka etenee vielä tuulen laannuttua

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈmɑiniŋki/
  • tavutus: mai‧nin‧ki

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi maininki mainingit
genetiivi mainingin maininkien
(maininkein)
partitiivi maininkia maininkeja
akkusatiivi maininki;
mainingin
mainingit
sisäpaikallissijat
inessiivi mainingissa mainingeissa
elatiivi mainingista mainingeista
illatiivi maininkiin maininkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mainingilla mainingeilla
ablatiivi mainingilta mainingeilta
allatiivi mainingille mainingeille
muut sijamuodot
essiivi maininkina maininkeina
translatiivi mainingiksi mainingeiksi
abessiivi mainingitta mainingeitta
instruktiivi mainingein
komitatiivi maininkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo mainingi-
vahva vartalo maininki-
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

jälkimaininki

Aiheesta muuallaMuokkaa