Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

maireus (40)[1]

  1. se, että on mairea

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmɑi̯reus/ tai /ˈmɑi̯reu̯s/
  • tavutus: mai‧re‧us / mai‧reus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi maireus maireudet
genetiivi maireuden maireuksien
partitiivi maireutta maireuksia
akkusatiivi maireus;
maireuden
maireudet
sisäpaikallissijat
inessiivi maireudessa maireuksissa
elatiivi maireudesta maireuksista
illatiivi maireuteen maireuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi maireudella maireuksilla
ablatiivi maireudelta maireuksilta
allatiivi maireudelle maireuksille
muut sijamuodot
essiivi maireutena maireuksina
translatiivi maireudeksi maireuksiksi
abessiivi maireudetta maireuksitta
instruktiivi maireuksin
komitatiivi maireuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo maireude-
vahva vartalo maireute-
konsonantti-
vartalo
maireut-

Etymologia muokkaa

sanan mairea vartalosta maire- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • maireus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40