maksimoiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamaksimoiminen (38)
- teonnimi verbistä maksimoida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | maksimoiminen | maksimoimiset |
genetiivi | maksimoimisen | maksimoimisten maksimoimisien |
partitiivi | maksimoimista | maksimoimisia |
akkusatiivi | maksimoiminen; maksimoimisen |
maksimoimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | maksimoimisessa | maksimoimisissa |
elatiivi | maksimoimisesta | maksimoimisista |
illatiivi | maksimoimiseen | maksimoimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | maksimoimisella | maksimoimisilla |
ablatiivi | maksimoimiselta | maksimoimisilta |
allatiivi | maksimoimiselle | maksimoimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | maksimoimisena (maksimoimisna) |
maksimoimisina |
translatiivi | maksimoimiseksi | maksimoimisiksi |
abessiivi | maksimoimisetta | maksimoimisitta |
instruktiivi | – | maksimoimisin |
komitatiivi | – | maksimoimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | maksimoimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
maksimoimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi maksimoida + johdin -minen