Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

maksimointi (5-J)

  1. maksimoiminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmɑksiˌmoi̯nt̪i/
  • tavutus: mak‧si‧moin‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi maksimointi maksimoinnit
genetiivi maksimoinnin maksimointien
(maksimointein)
partitiivi maksimointia maksimointeja
akkusatiivi maksimointi;
maksimoinnin
maksimoinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi maksimoinnissa maksimoinneissa
elatiivi maksimoinnista maksimoinneista
illatiivi maksimointiin maksimointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi maksimoinnilla maksimoinneilla
ablatiivi maksimoinnilta maksimoinneilta
allatiivi maksimoinnille maksimoinneille
muut sijamuodot
essiivi maksimointina maksimointeina
translatiivi maksimoinniksi maksimoinneiksi
abessiivi maksimoinnitta maksimoinneitta
instruktiivi maksimoinnein
komitatiivi maksimointeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo maksimoinni-
vahva vartalo maksimointi-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa