manaileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamanaileminen (38)
- teonnimi verbistä manailla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | manaileminen | manailemiset |
| genetiivi | manailemisen | manailemisten manailemisien |
| partitiivi | manailemista | manailemisia |
| akkusatiivi | manaileminen; manailemisen |
manailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | manailemisessa | manailemisissa |
| elatiivi | manailemisesta | manailemisista |
| illatiivi | manailemiseen | manailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | manailemisella | manailemisilla |
| ablatiivi | manailemiselta | manailemisilta |
| allatiivi | manailemiselle | manailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | manailemisena (manailemisna) |
manailemisina |
| translatiivi | manailemiseksi | manailemisiksi |
| abessiivi | manailemisetta | manailemisitta |
| instruktiivi | – | manailemisin |
| komitatiivi | – | manailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | manailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
manailemis- | |