manailu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
manailu (2)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmɑnɑi̯lu/
- tavutus: ma‧nai‧lu
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | manailu | manailut |
| genetiivi | manailun | manailujen manailuiden manailuitten |
| partitiivi | manailua | manailuita manailuja |
| akkusatiivi | manailu; manailun |
manailut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | manailussa | manailuissa |
| elatiivi | manailusta | manailuista |
| illatiivi | manailuun | manailuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | manailulla | manailuilla |
| ablatiivi | manailulta | manailuilta |
| allatiivi | manailulle | manailuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | manailuna | manailuina |
| translatiivi | manailuksi | manailuiksi |
| abessiivi | manailutta | manailuitta |
| instruktiivi | – | manailuin |
| komitatiivi | – | manailuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | manailu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. manaileminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- manailu Kielitoimiston sanakirjassa