maniokki
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (yleisesti) mikä tahansa maniokkien sukuun (Manihot) kuuluva tyräkkikasvien laji tai sellaisen yksilö
- edellisiin kuuluva ravinnoksi viljeltävä laji Manihot esculenta tai sen yksilö
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmɑniˌokːi/
- tavutus: ma‧ni‧ok‧ki
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | maniokki | maniokit |
genetiivi | maniokin | maniokkien (maniokkein) |
partitiivi | maniokkia | maniokkeja |
akkusatiivi | maniokki; maniokin |
maniokit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | maniokissa | maniokeissa |
elatiivi | maniokista | maniokeista |
illatiivi | maniokkiin | maniokkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | maniokilla | maniokeilla |
ablatiivi | maniokilta | maniokeilta |
allatiivi | maniokille | maniokeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | maniokkina | maniokkeina |
translatiivi | maniokiksi | maniokeiksi |
abessiivi | maniokitta | maniokeitta |
instruktiivi | – | maniokein |
komitatiivi | – | maniokkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | manioki- | |
vahva vartalo | maniokki- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaLähikäsitteet
muokkaaSynonyymit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- maniokki Kielitoimiston sanakirjassa