mankeloitseminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamankeloitseminen (38)
- teonnimi verbistä mankeloida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | mankeloitseminen | mankeloitsemiset |
genetiivi | mankeloitsemisen | mankeloitsemisten mankeloitsemisien |
partitiivi | mankeloitsemista | mankeloitsemisia |
akkusatiivi | mankeloitseminen; mankeloitsemisen |
mankeloitsemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | mankeloitsemisessa | mankeloitsemisissa |
elatiivi | mankeloitsemisesta | mankeloitsemisista |
illatiivi | mankeloitsemiseen | mankeloitsemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | mankeloitsemisella | mankeloitsemisilla |
ablatiivi | mankeloitsemiselta | mankeloitsemisilta |
allatiivi | mankeloitsemiselle | mankeloitsemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | mankeloitsemisena (mankeloitsemisna) |
mankeloitsemisina |
translatiivi | mankeloitsemiseksi | mankeloitsemisiksi |
abessiivi | mankeloitsemisetta | mankeloitsemisitta |
instruktiivi | – | mankeloitsemisin |
komitatiivi | – | mankeloitsemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | mankeloitsemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
mankeloitsemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi mankeloitse + johdin -minen