marimba
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaamarimba (13)
- noin viiden oktaavin äänialan omaava puukoskettiminen mallettisoitin
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmɑrimbɑ/
- tavutus: ma‧rim‧ba
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | marimba | marimbat |
| genetiivi | marimban | marimboiden marimboitten marimbojen (marimbain) |
| partitiivi | marimbaa | marimboita marimboja |
| akkusatiivi | marimba; marimban |
marimbat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | marimbassa | marimboissa |
| elatiivi | marimbasta | marimboista |
| illatiivi | marimbaan | marimboihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | marimballa | marimboilla |
| ablatiivi | marimbalta | marimboilta |
| allatiivi | marimballe | marimboille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | marimbana | marimboina |
| translatiivi | marimbaksi | marimboiksi |
| abessiivi | marimbatta | marimboitta |
| instruktiivi | – | marimboin |
| komitatiivi | – | marimboine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | marimba- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Ruotsi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamarimba yl. (1) (yks. määr. marimban [luo], mon. epämäär. marimbor [luo], mon. määr. marimborna [luo])