marmoroituminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamarmoroituminen (38)
- teonnimi verbistä marmoroitua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | marmoroituminen | marmoroitumiset |
| genetiivi | marmoroitumisen | marmoroitumisten marmoroitumisien |
| partitiivi | marmoroitumista | marmoroitumisia |
| akkusatiivi | marmoroituminen; marmoroitumisen |
marmoroitumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | marmoroitumisessa | marmoroitumisissa |
| elatiivi | marmoroitumisesta | marmoroitumisista |
| illatiivi | marmoroitumiseen | marmoroitumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | marmoroitumisella | marmoroitumisilla |
| ablatiivi | marmoroitumiselta | marmoroitumisilta |
| allatiivi | marmoroitumiselle | marmoroitumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | marmoroitumisena (marmoroitumisna) |
marmoroitumisina |
| translatiivi | marmoroitumiseksi | marmoroitumisiksi |
| abessiivi | marmoroitumisetta | marmoroitumisitta |
| instruktiivi | – | marmoroitumisin |
| komitatiivi | – | marmoroitumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | marmoroitumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
marmoroitumis- | |
Etymologia
muokkaaverbi marmoroitua + johdin -minen